Tavallisella yhtiöllä tarkoitan osakeyhtiötä, jonka pääasiallinen toiminta on jotain muuta kuin sijoittamista. Puhutaan siis vaikkapa IT-konsultointiyrityksistä tai autokorjaamoista. Omistajat ovat henkilöitä.

Esimerkkiyhtiöllä menee niin hyvin, että kaikkien kulujen, verotehokkaiden omistajien palkkojen, investointien ja osingonjaon jälkeen kassaan alkaa kertymään rahaa. Jos omistajat haluavat vielä edellä mainittujen toimien jälkeen rahaa ulos yhtiöstä omaan henkilökohtaiseen käyttöön, joutuu siitä myös maksamaan kalliisti veroja, puhutaan veroprosentista ~40-50%. Ollaan positiivisen ongelman edessä.

Tulemme siihen johtopäätökseen, että ylimääräisen voiton voisi jättää yhtiöön ja maksaa 20% yhteisöveroa, joka on huomattavasti vähemmän kuin ~40-50%. Rahan tai sijoitusten kerryttäminen yhtiöön nostaa myös yhtiön nettovarallisuutta, joka mahdollistaa suurempien osinkojen maksamisen (8% nettovarallisuudesta), jonka verotus myöskin on huomattavasti kevyempää kuin ~40-50%.

Päätös edellyttää sitä, että kaikki omistajat toimivat samalla tavalla, yhtiön rahoja kun ei voi korvamerkitä. Ei siis voi tehdä niin, että yksi omistaja nostaa oman osuutensa esim. palkkana ja luopuu omasta osuudestaan yhtiöön jätettäviä rahoja. Täten jos omistajilla on pidemmän päälle erilainen tarve nostaa rahaa ulos yhtiöstä, mahdollisuudet verosuunnitteluun heikentyvät.

Jos omistajat ovat kuitenkin sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että voivat ja haluavat säästää maksetuissa veroissa sillä kustannuksella, että omassa käytössä on vähemmän rahaa, tullaan kysymykseen: mitä yhtiön tilille kertyvillä rahoilla tehdään? Jos näköpiirissä ei ole käyttöä rahoille, voisi sanoa, että ylimääräiset rahat kannattaa tavalla tai toisella sijoittaa tuottojen perässä. Usean omistajan yrityksessä, jossa omistajien sijoitusintressit eroavat toisistaan vaikkapa sijoitusten aikajänteen ja riskitason osalta, sijoittaminen ei ole yhtä joustavaa kuin samassa tilanteessa olevien tai yhden omistajan tapauksessa. Ehkä on kuitenkin helpompi ottaa riskiä yhtiön omistuksessa olevilla ylimääräisillä voittorahoilla, kuin mitä olisi omillaan.

Mitä tulee sijoitusten kirjanpidolliseen käsittelyyn, koskee tavallista yhtiötä samat periaatteet kuin sijoitusyhtiötäkin. Arvopapereiden osalta yleisin tapa ainakin alkuun on kirjata sijoitukset vaihtuvien vastaavien rahoitusomaisuuteen tai pitkäaikaisiin sijoituksiin, jos sijoitusjänne on lähtökohtaisesti selkeästi pidempi. Jos arvopaperikauppa on aktiivista, kannattaa arvopaperikauppa kirjata vaihto-omaisuuteen sen tuomien hyötyjen vuoksi.

Voitonjakoa ja yhtiön kautta sijoittamista on hyvä varsinkin usean omistajan tapauksessa pohtia myös pidemmällä aikavälillä, jolloin mukaan tulevat erilaiset yritysjärjestelyskenaariot ja suunnittelu menee äkkiä monimutkaiseksi. Mikä on yhtiön liiketoiminnan tulevaisuus: jatkuuko toiminta hamaan tulevaisuuteen vai onko suunnitelmana myydä liiketoiminta? Jos yhtiön kautta sijoittamista jatketaan pitkään ja sinne kertyy varallisuutta, mitä tehdään jos jokin osakas haluaa myydä osuutensa?

Usean omistajan haasteet pystytään sijoittamisen osalta estämään hyvin pitkälti järjestämällä omistukset holding-yhtiöiden kautta. Tällöin liiketoiminnasta yli jäävät rahat jaetaan verottomana osinkona omistajien holding-yhtiöihin, joiden sisällä jokainen saa päättää paljonko nostaa itselle, paljonko sijoittaa ja miten sijoittaa.

Kiinnostaako asuntosijoittaminen, lue artikkelisarja asuntosijoittamisesta osakeyhtiön kautta.