Aloitan tänään moniosaisen kirjoitussarjan arvopapereiden käsittelystä kirjanpidossa ja veroilmoituksessa. Aiheen ymmärtäminen on arvokasta tietoa yhtiötoimintaa ja verotusta suunniteltaessa ja toki silloin jos kirjanpidon tekee itse.

Veroilmoituksen varallisuusosiossa arvopapereita voidaan ilmoittaa neljään eri ryhmään. Kirjanpito ei aina mene yksi yhteen verotuksen kanssa, mutta itse olen pyrkinyt selkeyden vuoksi yhteneväisyyteen, ellei ole syytä toimia toisin.

Omaisuusluokkia voi olla yhtiön kirjanpidossa useita ja arvopaperit tulee lajitella käyttötarkoituksen mukaan. Useimmiten sijoitusyhtiön arvopaperit luetaan vaihto- tai rahoitusomaisuuteen, mutta myös kahdella muulla luokalla on tarkoituksensa. Tulen kirjoittamaan jokaisesta luokasta tarkemmin.

Omaisuusluokka(käyttötarkoitus)

  1. Käyttöomaisuus(toiminnallinen yhteys)
  2. Vaihto-omaisuus(kaupankäynti)
  3. Rahoitusomaisuus(kassanhallinta)
  4. Pitkäaikaiset sijoitukset, TVL (pitkäaikainen, liiketoiminnan ulkopuolinen)

Omaisuusluokalla on merkittäviä vaikutuksia verotukseen ja kirjanpitoon sekä paljon epäsuoria vaikutuksia. Epäsuorista esimerkkinä arvopaperikaupan lukeminen liikevaihtoon ja sen vaikutukset mm. tilintarkastusvelvollisuuteen.

Vaikka itse kirjanpito olisikin ulkoistettu tilitoimistolle, tulisi asiakkaan ja tilitoimiston yhdessä arvioida ja linjata, miten mitäkin arvopapereita ja niiden kauppaa käsitellään kirjanpidossa. Joskus valinnat ovat selviä, mutta usein tulkinnanvaraa jää paljonkin.

Arvopaperikohtaista luokkaa voi kyllä muuttaa jos käyttötarkoitus muuttuu. Kun luokkaa muutetaan esim. juuri ennen luovutusta, Verohallinto katsoo muutoksen helposti veroedun tavoitteluksi, eikä hyväksy muutosta verotuksessa. Tästä syystä kauaskatsova suunnittelu voi osoittautua kullanarvoiseksi, jos omaisuus kasvaa ja voitot suurenevat. Jos valinnat tehdään alussa huolimattomasti, myöhemmille muutoksille tuuppaa kasaantumaan esteitä.

 

Haaveiletko omasta sijoitusyhtiöstä? Katso Tilitoimisto Helsinki Sampsanon sijoitusyhtiön perustamispaketti.