Rahoitusomaisuus kuuluu vaihto-omaisuuden tavoin taseen vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitolaissa rahoitusomaisuutta luonnehditaan seuraavasti: “Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat.” (KPL 4:4§). Lain mukaan vaihtuviin vastaaviin ei tulisi kirjata eriä, joiden on tarkoitettu tuottavan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. 

Arvopaperikauppaa liiketoimintanaan harjoittava yhtiö tuskin juuri koskaan kirjaa arvopapereitaan rahoitusomaisuuteen. Ehkä jos yhtiöllä on väliaikasesti suurempi käteispaino ja se pitääkin tätä käteistä jossain käteistä vastaavassa korkorahastossa, voisi nämä korkorahastot kirjata rahoitusomaisuuteen.

Yleensä arvopapereita rahoitusomaisuuteen kirjaavat muuta liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt, jotka tekevät vähäistä arvopaperisijoittamista yhtiöön kertyneellä varallisuudella. Usein nämäkin yhtiöt siirtävät arvopaperit vaihto-omaisuuteen sen tuomien hyötyjen takia, jos arvopaperikauppa muuttuu aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi.

 

KAUPANKÄYNNIN KIRJANPITO JA VEROTUS

Rahoitusomaisuusarvopapereista muodostuu verotettavaa tuloa tai verovähennyskelpoista tappiota vain luovutusvaiheessa(tai osingoissa ym. voitonjaoissa). Realisoitumattomat arvonnousut tai -laskut eivät siis vaikuta verotukseen. Asiasta lisää arvostusperiaatteissa alla.

Kauppojen kirjanpito on yksinkertaista ja se tehdään samalla periaatteella kuin yksityishenkilön arvopaperikaupat. Veroilmoituslomakkeessa lähtökohtana on, että jokaisen myynnin kohdalle kirjataan käsin päivämäärät, kappalemäärät, hankintahinta, luovutushinta, kaupankäyntikulut ja mahdollinen valuuttakurssi. Suurempien transaktiomäärien tapauksessa lienee kuitenkin hyväksyttävää kirjata esim. kaikkien tappiollisten kauppojen yhteissumma yhdelle riville ja voitollisten toiselle. Kauppakohtaisen erittelyn voi sitten laittaa veroilmoituksen liitteeksi.

 

ARVOSTUSPERIAATTEET

Tilinpäätös

Yleisin vaihtoehto:

KPL 5:2§: “rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä”

Harvinaisempi, kuitenkin joissain tapauksissa mahdollinen vaihtoehto:

KPL 5:2a§: Rahoitusvälineen merkitseminen käypään arvoon sekä käyvän arvon rahasto

Tässä menettelyssä rahoitusarvopaperit arvostettaisiin käypään arvoon eli tilinpäätöspäivän kurssiin ja arvonmuutos kirjattaisiin käyvän arvon rahastoon, jolla siis ei ole tulosvaikutusta. Menettely voisi tulla kyseeseen, jos yhtiön tasearvojen halutaan seuraavan omistusten markkina-arvoa.

Verotus ja veroilmoitus

Kuten vaihto-omaisuudenkin kohdalla, kirjanpidossa rahoitusomaisuuden arvopaperit tulee arvostaa hankintahintaa alemmaksi, jos arvo on laskenut, mutta verotuksessa tilapäistä arvonalenemista ei voi vähentää, toisin kuin vaihto-omaisuuden kohdalla. Kuten yksityishenkilöiden verotuksessa, myös rahoitusomaisuuden kohdalla, arvonalenemisen täytyy olla lopullinen ennen kuin tappio voidaan verotuksessa vähentää. Ajankohtainen esimerkki on Talvivaaran osakkeet, joiden arvonalenemista ei saa vielä vähentää. 

Veroilmoituksessa rahoitusarvopapereiden tasearvo lasketaan kahdella tavalla, joista valitaan suurempi.

  1. Kaikkien rahoitusomaisuuden arvopapereiden hankintahinnat yhteensä
  2. Kaikkien rahoitusomaisuuden arvopapereiden “vertailuarvot” yhteensä. Vertailuarvo lasketaan seuraavasti:
  • Pörssinoteeratut arvopaperit: 70% tilinpäätöspäivän markkina-arvosta
  • Listaamattomat arvopaperit: yhtiön veroilmoituksen nettovarallisuus.

 

Haaveiletko omasta sijoitusyhtiöstä? Katso Tilitoimisto Helsinki Sampsanon sijoitusyhtiön perustamispaketti.