Tänään pohdin henkilökohtaisessa omistuksessa olevien pörssinoteerattujen arvopapereiden siirtämistä yhtiöön. Pörssikaupoista ei mene varainsiirtoveroa, eikä se vaadi sopimuksia kuten listaamattomien arvopapereiden kauppa. 

Siirrolla tarkoitan tässä sitä, että osakas myy arvopapereita henkkoht puoleltaan ja ostaa yhtiön puolelta samat paperit. Kaupan ei tarvitse olla pörssissä näiden kahden osapuolen välinen. Kuitenkin jos haluaa välttää spreadin eli osto- ja myyntilaitojen erotuksen, voi kaupan tehdä vähemmän likvidien arvopapereiden osalta helpohkosti omien salkkujen kesken. Tässä on toki riskinä, että joku tulee väliin. Jos haluaa varmistua onnistuneesta kaupasta, voi pyytää välittäjää järjestämään sen. 

Lähtisin liikkeelle strategiasta, jossa uudet ostot tehdään yhtiölle. Myös arvopaperit, joiden myynti ei aiheuta veroja, kannattaa yleensä siirtää yllä kuvatulla tavalla. Luovutusvoittoveroa aiheuttavien papereiden kohdalla voi arvioida, kannattaako siirto.

Huomioitavia seikkoja siirron kannattavuutta pohdittaessa:

  • myynnissä verot realisoituvat myyjälle eli osakkaalle
  • välittäjän kaupankäyntikulut
  • arvopaperin omistuksen “elinkaari”
  • osinkotuotto – yksityishenkilön kevennetty osinkoverotus

Näiden seikkojen avulla voi laskeskella, olisiko siirtäminen järkevää. Jos arvopaperin myynnistä aiheutuu paljon luovutusvoittoveroa, yleensä siirto ei kannata, ellei ole vahvoja riidejä suurista arvonnousuista tulevaisuudessa. Kaupankäyntikulut ovat suora kulu siirrolle. 

Elinkaarta on hyvä pohtia – ei kai ole esim. järkeä “siirtää” arvopaperia, jonka olisi todennäköisesti myymässä muutenkin pian. Korkeaa osinkoa maksavia yhtiöitä ei myöskään kannata siirtää yhtä helposti kuin matalaa osinkoa jakavia yksityishenkilön kevennetystä verotuksesta johtuen.

 

Haaveiletko omasta sijoitusyhtiöstä? Katso Tilitoimisto Helsinki Sampsanon sijoitusyhtiön perustamispaketti.