Kun yhtiö tekee voittoa ja tilille kertyy rahaa, on raha yhtiön, ei omistajien. On olemassa keinoja, enemmän ja vähemmän verotehokkaita, joiden avulla varoja voidaan jakaa omistajille. On järkevää tehdä heti alussa suunnitelma voitonjaolle, ettei omaisuutta kerrytä turhaan “jumiin” yhtiöön.

Käytän termiä “jumiin” siitä syystä, että verotus mahdollistaa edullisen varojenjaon tiettyyn pisteeseen asti vuosittain. Jos sen sijaan haluat jakaa pitkältä ajalta kertyneet suuret voitot ulos yhtiöstä samana verovuonna, on se mahdollista vain palkkana tai 8% nettovarallisuuden ylittävänä osinkona, jotka molemmat verotetaan progressiivisesti, eli tulee kalliiksi.

Voitonjaon verosuunnittelussa voidaan lähteä liikkeelle siitä, että yhtiö maksaa voitostaan veroa 20%. Jos on mahdollista siirtää rahaa omistajille siten, että siirto on kulua yhtiölle ja verorasitus omistajalle alle 20%, säästää suoraan veroissa.

Hyvä havainnollistava esimerkki on palkanmaksu omistajalle. Jos yritys maksaa palkkaa omistajalle esim. 10 000€ ja omistajalle palkan verorasitus on 10%, säästyy yhtiön ja henkilön yhteenlasketuista veroista suoraan 10% 10000€:sta eli 1000€.

Kun kaikki omistajaa alle 20% verotuksessa rasittavat keinot on käytetty, voidaan alkaa miettimään, kuinka paljon halutaan maksaa veroja yli tuon 20%, että saadaan rahaa “ulos yhtiöstä”. Tämä luku riippuu omistajan kokonaistilanteesta ja se on yleensä 0-10% välillä.

Tulen avaamaan voitonjakokeinoja yksitellen omissa kirjoituksissaan myöhemmin. Kokonaisuus on jonkin verran monimutkainen, mutta pienellä perehtymisellä haltuunotettavissa. Alla vielä yleisimmät voitonjakokeinot karkeassa “parhausjärjestyksessä”.  

 

  1. Yrityksen maksamat kulut (kulua)
  2. Palkanmaksu tiettyyn määrään asti (kulua)
  3. Yhtiöön lainattujen tai SVOP:n sijoitettujen varojen palautus (ei kulua)
  4. Osingonjako (ei kulua)
  5. Osakaslainojen korot (kulua)

 

Haaveiletko omasta sijoitusyhtiöstä? Katso Tilitoimisto Helsinki Sampsanon sijoitusyhtiön perustamispaketti.